Siirry pääsisältöön

Löytöretki kevääseen

Heippa

Voi sitä sirkutuksen määrää, mikä luonnossa on aurinkoisella ilmalla. Tintit ovat jo varanneet pesäpönttöjä, mutta eivät vielä tottuneet pihassa liikkuviin ihmisiin. Tulevat kuitenkin ajan mittaan tutummiksi, kunhan päästään muuttamaan maalle. Yleensä on muutettu huhtikuun alussa, mutta oiskohan tänä vuonna vielä Vappunakaan routa niin sulanut, että sadaan vedet käyttöön.

Lumikasoja on niin paljon pihassa, että sipulikukkia saa vielä odotella pitkään, jos ei tule kunnon sateita.

                                         

Täytyi oikein hakemalla tarkastella, miten yleensä kasvit ovat selvinneet. Löytyihän sieltä esim. maassa talvehtivia amppelimansikoita ja oregano. Minttu nostaa päätään, samoin unikko toisin paikoin.

Amppelimansikoita talvilevossa

Oregano


Mintun alkuja

Jättiunikkoja
Käytän takasta ja grillistä kerätyt tuhkat hyväksi levittämällä ne lumihankien päälle lannoittamaan (kalkin tilalla) nurmikkoa ja samalla nopeutuu lumen sulaminen. Hetken aikaa näkymä on aika ruma, mutta täytyy ajatella hyötyä.

                                                         
Tuhkalannoitus

Kovin malttamatonta on tämä kevään odottelu ollut. Pihassa ei voi muuta tehdä, kuin sulavaa lunta heitellä sivummalle. Marjapensaat sain leikattua. Mökkinaapureiden kanssa ollaan nautiskeltu ulkona nokipannukahveita ja välillä pirtissä huonommalla säällä.
En oikein ole osannut siemeniäkään kylvää. Kasvihuoneessakin on vielä öisin kylmää, ettei saa sinne koulittuja jatkohoitoon. Niinpä vasta Palmusunnuntaina kylvin hiukan kirsikkatomaattia ja kaupan paprikoista laitoin muutamia siemeniä itämään. Hidasta on kasvu, eikä vielä näy toisia sirkkalehtiä.

Kirsikkatomaattia ja paprikaa
Tulevaisuus😍

                                                         
Aurinko on hyvin hoitanut kukkien pistokkaita, joita olen juurruttanut. Murattia puutarhaan, muorinkukkaa ja kultaköynnöstä kaupunkiin talveksi. Upeasti on selvinnyt talven pimeydestä ystävältäni saamani joulukukka, Kasvattajan valkoinen maalituunaus on jäänyt taakse ja vihreys on päässyt valloilleen.

Pistokkaita

Joulukukka
                                              
 Onneksi miehet ottivat verkot ajoissa pois järvestä, ettei tarvi taas viimeiseen asti jännittää, tullaanko kokemisreissulta kuivana takaisin. Viimeisen saaliin joukossa oli komea tappajahauki. Pakastimessa on paljon vielä talvella jauhettuja sekoituksia taimenen kanssa haukipihvejä varten, että laitoin kaverin uuniin perkausuurastuksen jälkeen. Kovasti sitruunaa ja mausteita, niin hyvää tuli.

Onneksi ei elänyt enää

Mehustusta ja mausteita päälle
                                       
Kun Etelä-Euroopan bataattisato kypsyi, laskivat hinnat huimaa vauhtia, parhaimmillaan alle euron kilo."Suurperheellisenä" ostin tietty kerralla kunnolla. Niinpä niitä alkoi jo olla vaaravyöhykkeessä mennä piloille. Pidin itseni kanssa oikein talkoot niiden valmistamiseksi. Osasta tein ensin bataattiranskiskia heti syötäväksi. Rapeita ohjeita löytyy netistä. Näihin sain uppoamaan pari bataattia.
 Pari kappaletta meni keittoon, jonka tein tällä kertaa Iltasanomien Ruokalan ohjeen mukaan. Vielä oli pötkylöitä jäljellä ja ne keitin soseeksi. jotka vastaavat kaupan valmiita sosepusseja, mutta sain runsaasti edullisemmin. Niitä on sitten helppo ottaa tarpeen mukaan käyttöön.

Bataattivohveli

Hauki-taimenpihvejä


Keskitalvella oli aikaa tehdä käsitöitä. Sain aikaiseksi mm. huovutetut tumput. Piti tulla tyttärelle vaihteeksi harmaat, mutta huovutus on onnen kauppaa. Niinpä vävy sai ne omakseen, eivät kastu, eikä pakkanen mene läpi. Sopivat koiran ulkoilutamiseen ja jääkiekon pelaamiseen. Kesällä sitten uusi yritys.

Ennen huovutusta normaalin vieressä

Huovutuksen jälkeen

Talvi on myös lukemisen aikaa hiihtoreissujen välissä. Aiemmin kahlasin ison teoksen Ellen Thesleffistä ja sen jälkeen Kati Tervon kuvitteellisen päiväkirjan hänestä Ruoveden kesäpaikassa. Nyt on ilmestynyt. Pirkko Soinisen kirjoittama kuvitteellinen päiväkirja taiteilijan Firenzen ajoilta. Ellenhän vietti siellä lähes 45 vuoden ajan paljolti sukulaistenkin kanssa. 
Sota-ajat toivat katkoksia oleskeluun, mutta kaipuu sinne oli kova ja suuresti inspiroiva maalaukseen. Taulut kulkivat Suomeen myytäväksi ja näyttelyihin postin ja ystävien välityksellä. 
Thesleff oli oman tiensä kulkija. Vaikka Suomessa naistaiteilijoita ei piireissä arvotettu, hän otti lopulta oman jalansiansa, mutta ei kuitenkaan suostunut liittymään mihinkään ryhmittymiin. Mielenkiintoinen persoona😊


Uusin Ellen- kirja



Nyt sitten vaan kevään edistymistä odottelemaan ja seuraamaan. Aurinkoisia, lämpimiä päiviä😍

Ystävyydellä Paula



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuukin loppuu

Heippa Näinä päivinä kasvimaalla ei ole tapahunut juuri mitään. Luonto on ikään kuin pysähtynyt odottamaan. Kuitenkin ne pakkasyöt ovat tulossa, joten on aika kerätä viimeiset sadon rippeet. Vielä löytyy muutama nyrhitty lehtikaalin varsi, jotka kyllä kestävät. Mangoldista löytyi suuria lehtiä, jotka keräsin erikseen kääryleitä varten ja loput päätyivät pakkaseen ryöpättyinä ja silputtuina. Viimeiset mangoldit Viimeiset lehtikaalit saavat vielä jäädä Mangoldikääryleet menossa uuniin  Varsin hauska kasvi on Parsasalaatti. Siitä syödään heti alkukesästä lähtien pitkän mallisia lehtiä salaatissa tai leivän päällä. Sitten kun lehdet on syöty, annetaan varren jatkaa kasvuaan ja paksuuntumista. Näitä oli vielä pari jäljellä, joten nostin nekin pois. Varren sisus on tosi mehevä, joten se ei kestä pakkasta. Varsi kuoritaan ja paloitellaan joko suoraan pannulle tai keitettäväksi kattilaan. Maku tuo vaihtelua kasvisseoksiin. Helppo ja runsassatoinen. Parsasalaatin varre

Syksyä nyt

Heippa Loppukesästä, sadon kypsymistä odotellessani, innostuin betoniaskartelusta. Nyt teokset ovat tyhjennetyssä kasvihuoneessa loppukuivumassa. Osa saa ehkä vielä maalisuihkut päällensä. Vaikea päättää, maalatako vai ei. Betonijauhetta keräsin alkuun ystävällisen naapurin rakennustyömaalta. Ensimmäiset raparperi-laatat tein S100: sta ja hyvin ovat kestäneet, samoin rättiruukut.  Seuraavaksi käytin hänen S60: n loput satasen jatkoksi. Sekalaisuus ei haitannut muottilaatoissa, jotka tein oikeaoppisesti noin 5cm paksuksi. Mummoni 💖, jonka syntymästä on 120  vuotta, oli ahkera virkkaamaan. Hänen töissä langat ovat jo niin haurastunut, etteivät kestä paikkausta. Niinpä ehjistä kohdista valoin paloja betonituikuiksi. Nyt kestävät omille lapsillenikin vielä perinnöksi😊 Tänään sain viimeiset sementtijauhot sekoitettua ja korjasin työmaani odottamaan ensi kevättä. Sopivasti loppuivat myös sopivat rätit/pyyhkeet, joista olen tehnyt ruukkuja, vaaseja, vateja. Myönnän, että uhrasin yhd

Ihanaa talvea

Heippa hiihtoladuilta Näin upeita hiihtoilmoja en muista moneen talveen. Näistä on nautittava juuri niinä päivinä, kun sää sallii. Tosin Joulun ajan juustot ja suklaat ovat saaneet kyytiä kuntosalillakin. PAKKO, niin tuli nautittua ja oltua paikoillaan huonojen ilmojen takia, että ei enää ikinä sellaista löysää pyhien viettoa. Jos ei pääse hiihtämään, niin sitten jumpataan Rocking Flamesin Kuntorokissa.                                                             Lunta riittää  Joulun jälkeen saimme nauttia reippaiden lomalaisten seurasta kahteenkin otteeseen. Paljon ehdittiin tehdä asioita ja harrastaa yhdessä. Muksut talkoilivat itse Fajitas- illankin. Useammin pitäisi huomata näiden lasten osaaminen, koska ryhmässä tekemisen innostus on suuri. Talkooväki Huikea kokemus oli meille ensimmäistä kertaa Tampereella toimivan Sorin sirkuksen joulunäytös. Nuorten taitavuus on vaatinut uskomattoman paljon harjoittelua, koska tehvävät näyttivät välillä tosi hurjilta. Yht

Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle. Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin. Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy. Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni. Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sado

Toukokuun tohinoita

Heippa Se otus, joka varmasti on käynyt jyrsimässä talvella luumupuitani ja pensasaitaa, vaanii tuolla metsikön reunassa. Odottaa tietty, koska lehtikaalit ovat nautittavissa. Ennen ei rusakoista ole ollut vaivaa, mitä nyt joskus krookukset ovat hävinneet, mutta hän taisi jäädä odottelemaan satoa. Tämä yksilö on kooltaan kuin kengurun poikanen. Peurat pellolla ovat hauskoja. Jos satutaan katsekontaktiin, niin jäämme vain tuijottamaan toisiamme. Syksyllä istuttamani uusi tulppaanilajike, Candy Prince, on noussut upeasti. Muutenkin pihassa alkaa olla sipulikukkien paras kukoistus meneillään.  Vanhemmat tulppaanit ovat kuitenkin hieman myöhässä. Luulin, että sinililjat ovat hävinneet, mutta kausi onkin vasta alussa.                                                    

Täydellinen kesäaamu

Hei Nyt oli tartuttava toimeen ja laitettava itsellekin muistiin täydellisen kesäisen sunnuntai- aamun tunnelmia. Ensin kunnollinen aamiainen, mm. munakkaaseen upotettuna tomaatin (vielä kaupan) siivuja, päällä kasvihuoneesta juuri haettuja basilikan lehtiä. Kasvimaalta tuoretta salaattia juustoleivän päällä. Kahvittelu nautittuna, kuten yleensä paviljongin siimeksessä, kun auringossa aamusta on jo liian kuuma. Taustaäänenä kärpästen surina jossain, ei häiritsevästi. Kesän ääniin kuuluu myös järveltä kaikuvat joutsenten toitotukset, joihin yhtyy mustarastaan loputon jokeltelu lähipuussa.  Että se jaksaa laulella varhaisesta keväästä lähtien, lienee toinen pesintä menossa. Aamiaisen lomassa lehden lukua kiireettömästi (arkena ei malta kuin silmäillä). Hoidossa oleva Alli- koirakin viettää rauhallista sunnuntaiaamua tutkien vain verkkaisesti yön jälkeisiä tuoksuja. Pihan äänekkäät tintin poikaset ovat lähteneet, samoin ensimmäiset kesälomalaiset, joten pihapiiri on tuiki hiljainen.

Talvella maistuvat vahvat maut

Hei vaan Edellisellä kerralla kirjoitin mm. joululahjoista. Niistä vielä täytyy mainita ihana Ella Kanninen. Kuinkahan mies sattuukin aina antamaan kirjan, jota olen hartaasti toivonut. Minulla on ennestään kirja "Ellan Toscana". Lainasin kirjastosta uudemman "Ella kotona Italiassa". Luin muutaman sivun ja päätin, että tämä on saatava itselle. Ja siten kirjoitus Joulupukille.                              "Ella vieraillee ystäviensä  luona eri puolilla Italiaa ja saa nauttia mitä ihanimmista aterioista ja herkullisista tarinoista" (lainaus kirjan takakannesta). Ruuat eivät kuitenkaan ole monimutkaisia ja yleensä varsin arkisiakin, kuten esimerkiksi yksinkertainen Kikhernekeitto. Kuulostaa tavalliselta ja reseptejähän on siellä sun täällä.  Tässä tapauksessa, kun keitto on vain yksi osa lounaasta, joka tarinoidaan ja tarjoillaan ystävän luomutilalla Marchen alueella, siihen tulee eri saundi😍                           Minulla on tapana ostaa i

Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä. Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan. Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä. Nyt kuitenki

Syksy muuttuikin valoisaksi

 Mainiota marraskuuta🎃🌝 Mainiota siksi, että pikkutalven jälkeen tuli vielä lämpimät, aurinkoiset ilmat, joita olisi voinut olla koko syksyn. Onkohan joka puolella Suomea ollut viime aikoina yhtä ihania ulkoilusäitä kuin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti töissä olevatkin ovat  ehtineet niistä nauttia. Aurinkoiset, lämpimät päivät saavat hihat heilumaan, että kaikki olisi valmista talven tulla. Lapsenlapsetkin saan onneksi joskus mukaan. Siinä sivussa tulee heille käytännön oppia ja mummolta säästyy monta aikaa ja askelta muihin hommiin.                                                                           Jilla, 13v, ahertaa hortensian leikkuussa  Askartelumateriaalit pitää kerätä luonnosta ajoissa. Humalat otettiin alas ja varsista kieputtelin kranssien pohjia. Hyvin uudet versot ehtivät silti kesäisin riehaantua.  Metsässä kulkeminen on vielä helppoa, ja hyvää  vaihtelua kaupunkielämään, kun on tottunut olemaan päivät ulkoilmassa.                           

Huh pakkasia

Heipparallaa, tuli talvihallaa... Kuurapartoja on nykyisin ollut liikkeellä hiihtolomalaistenkin joukossa. Ensin meinasi flunssakausi topata lomalaisten tulon kokonaan. Osa tuli puolesta viikosta ja viimeinenkin pääsi pitkäksi viikonlopuksi, kun lopulla serkkujoukolla alkoi oma loma. Näin oli koko joukko kasassa.                                                     Hiihto jäi pakkasten takia pariin kertaan, mutta aurinko hyvitti kylmiä ilmoja. Kaikki vehkeet pitää kuitenkin olla varalta mukana. Luistelu ja jääkiekko ei onnistunut ollenkaan. Alli- koira kuitenkin nautti pienistäkin ulkoilulenkeistä, joita tarkeni tehdä ennen kuin tassut alkoivat palella.                                                                   Lumikylpyjä Alli ei rakasta takkiaan, vaikka nätti tyttö onkin                                       Innostuin syksyllä kaupunkiin muuton jälkeen hankkimaan kotiini viherkasveja, joita aiemmin on edustanut vain anopinkieli. V