Löytöretki kevääseen

Heippa

Voi sitä sirkutuksen määrää, mikä luonnossa on aurinkoisella ilmalla. Tintit ovat jo varanneet pesäpönttöjä, mutta eivät vielä tottuneet pihassa liikkuviin ihmisiin. Tulevat kuitenkin ajan mittaan tutummiksi, kunhan päästään muuttamaan maalle. Yleensä on muutettu huhtikuun alussa, mutta oiskohan tänä vuonna vielä Vappunakaan routa niin sulanut, että sadaan vedet käyttöön.

Lumikasoja on niin paljon pihassa, että sipulikukkia saa vielä odotella pitkään, jos ei tule kunnon sateita.

                                         

Täytyi oikein hakemalla tarkastella, miten yleensä kasvit ovat selvinneet. Löytyihän sieltä esim. maassa talvehtivia amppelimansikoita ja oregano. Minttu nostaa päätään, samoin unikko toisin paikoin.

Amppelimansikoita talvilevossa

Oregano

Mintun alkuja

Jättiunikkoja

Käytän takasta ja grillistä kerätyt tuhkat hyväksi levittämällä ne lumihankien päälle lannoittamaan (kalkin tilalla) nurmikkoa ja samalla nopeutuu lumen sulaminen. Hetken aikaa näkymä on aika ruma, mutta täytyy ajatella hyötyä.

                                                         

Tuhkalannoitus

Kovin malttamatonta on tämä kevään odottelu ollut. Pihassa ei voi muuta tehdä, kuin sulavaa lunta heitellä sivummalle. Marjapensaat sain leikattua. Mökkinaapureiden kanssa ollaan nautiskeltu ulkona nokipannukahveita ja välillä pirtissä huonommalla säällä.
En oikein ole osannut siemeniäkään kylvää. Kasvihuoneessakin on vielä öisin kylmää, ettei saa sinne koulittuja jatkohoitoon. Niinpä vasta Palmusunnuntaina kylvin hiukan kirsikkatomaattia ja kaupan paprikoista laitoin muutamia siemeniä itämään. Hidasta on kasvu, eikä vielä näy toisia sirkkalehtiä.

Kirsikkatomaattia ja paprikaa

Tulevaisuus😍

                                                         

Aurinko on hyvin hoitanut kukkien pistokkaita, joita olen juurruttanut. Murattia puutarhaan, muorinkukkaa ja kultaköynnöstä kaupunkiin talveksi. Upeasti on selvinnyt talven pimeydestä ystävältäni saamani joulukukka, Kasvattajan valkoinen maalituunaus on jäänyt taakse ja vihreys on päässyt valloilleen.

Pistokkaita

Joulukukka

                                              

 Onneksi miehet ottivat verkot ajoissa pois järvestä, ettei tarvi taas viimeiseen asti jännittää, tullaanko kokemisreissulta kuivana takaisin. Viimeisen saaliin joukossa oli komea tappajahauki. Pakastimessa on paljon vielä talvella jauhettuja sekoituksia taimenen kanssa haukipihvejä varten, että laitoin kaverin uuniin perkausuurastuksen jälkeen. Kovasti sitruunaa ja mausteita, niin hyvää tuli.

Onneksi ei elänyt enää

Mehustusta ja mausteita päälle

                                       

Kun Etelä-Euroopan bataattisato kypsyi, laskivat hinnat huimaa vauhtia, parhaimmillaan alle euron kilo."Suurperheellisenä" ostin tietty kerralla kunnolla. Niinpä niitä alkoi jo olla vaaravyöhykkeessä mennä piloille. Pidin itseni kanssa oikein talkoot niiden valmistamiseksi. Osasta tein ensin bataattiranskiskia heti syötäväksi. Rapeita ohjeita löytyy netistä. Näihin sain uppoamaan pari bataattia.

 Pari kappaletta meni keittoon, jonka tein tällä kertaa Iltasanomien Ruokalan ohjeen mukaan. Vielä oli pötkylöitä jäljellä ja ne keitin soseeksi. jotka vastaavat kaupan valmiita sosepusseja, mutta sain runsaasti edullisemmin. Niitä on sitten helppo ottaa tarpeen mukaan käyttöön.

Bataattivohveli

Hauki-taimenpihvejä

Keskitalvella oli aikaa tehdä käsitöitä. Sain aikaiseksi mm. huovutetut tumput. Piti tulla tyttärelle vaihteeksi harmaat, mutta huovutus on onnen kauppaa. Niinpä vävy sai ne omakseen, eivät kastu, eikä pakkanen mene läpi. Sopivat koiran ulkoilutamiseen ja jääkiekon pelaamiseen. Kesällä sitten uusi yritys.

Ennen huovutusta normaalin vieressä

Huovutuksen jälkeen

Talvi on myös lukemisen aikaa hiihtoreissujen välissä. Aiemmin kahlasin ison teoksen Ellen Thesleffistä ja sen jälkeen Kati Tervon kuvitteellisen päiväkirjan hänestä Ruoveden kesäpaikassa. Nyt on ilmestynyt. Pirkko Soinisen kirjoittama kuvitteellinen päiväkirja taiteilijan Firenzen ajoilta. Ellenhän vietti siellä lähes 45 vuoden ajan paljolti sukulaistenkin kanssa. 

Sota-ajat toivat katkoksia oleskeluun, mutta kaipuu sinne oli kova ja suuresti inspiroiva maalaukseen. Taulut kulkivat Suomeen myytäväksi ja näyttelyihin postin ja ystävien välityksellä. 

Thesleff oli oman tiensä kulkija. Vaikka Suomessa naistaiteilijoita ei piireissä arvotettu, hän otti lopulta oman jalansiansa, mutta ei kuitenkaan suostunut liittymään mihinkään ryhmittymiin. Mielenkiintoinen persoona😊

Uusin Ellen- kirja

Nyt sitten vaan kevään edistymistä odottelemaan ja seuraamaan. Aurinkoisia, lämpimiä päiviä😍

Ystävyydellä Paula