Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä.

Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan.

Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä.

Nyt kuitenkin  seuraan mielenkiinnolla puiden saamaa typpihyötyä, koska tein tempun, jota aiemmin  olen soveltanut kukkaryhmien kohdalla. Nimittäin syksyllä puiden alle haravoimani lehdet olivat paikoillaan. Laitoin puun rungon ympärille sanomalehtiä estämää  rikkaruohojen kasvua. Vasta lehtien päälle levitin kompostimullan.

                                                 

Aidan varjo raidoittaa hauskasti kuvaa

Ei kasva rikkaruohot

Rupesin epäilemään, josko mullan sisältämät ravinteet ehtivät ajoissa puiden hyödyksi. Lisäksi sanomalehtien sisältämä muste jäi arveluttamaan. Näin on kuitenkin aiemmin neuvottu esim. kasvimaan perustamisessa. Itsekin olemme tehneet ennen lavankauluksia kasvimaan suoraan nurmikolle ja hyvän makuinen sato tuli.

Talvella on ollut jänöpupuilla juhlat puutarhassa. Luumupuiden oksat on kauttaaltaan katkottu, samoin pensasaidan, juuri siltä korkeudelta, mitä lumikasa on sallinut. Kevään krookukset ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa. Ne ovat pupujen herkkuruokaa numero yksi. Joskus on käynyt niin, että aamukierroksella olen saanut huomata kakkien krookusten hävinneen.
                                 

Kesken pihahommien muistin, että en ole tehnyt viljelykiertosuunnitelmaa kasvimaalle. Yleensä se on jo helmikuussa mietitty, mutta jotenkin on jäänyt. Ehkä syynä on se, että alun perin kasvimaani ei ollut oikeaoppinen järjestykseltään. Eli aikamoinen pyöritys ja pähkäily on ollut vuosittain. Nyt päätinkin aloittaa kaiken alusta, vaikka sato kärsisikin alkuvuosina. Minulla kiertää neljä aluetta. Siksi on hankalaa esim. Mangoldi. Se pitäisi kylvää kaalien jälkeen, mutta ennen perunaa. Kuitenkin se luetaan  lehtivihanneksiin, jotka neljän kierrossa  tulevat juuresten jälkeen. No mangoldi on niin upeeta, että taidan tehdä sille kokonaan oman paikan.

                                                 

Suunnittelua

Kasvimaan pito on aikamoista tiedettä kasvien vaatimusten suhteen. Syksyllä jo pitäisi tietää, mitä mihinkin tulee, ettei laita kalkkka eikä typpeä niihin laivoihin, mihin tulee esim. salaattia, yrttejä, juureksia tai perunaa.
Hieman alkuun typpeä (= kompostia, ruohosilppua) keväällä herneille ja pavuille, että saavat hyvän alun ja enempi taas kaalilajeille ja kurpitsoille heinäkuun alkupuolelle asti. Marjapensaiden, tomaattien ja paprikoiden vaatimat kaliumit ja magnesiumit ja kalsiumit voi taas korvata miedolla tuhkavedellä. Tuhkaa olen joutunut lisäämään varsinkin kukkakaalille pitkin kesää, jos kasvu on ollut kituliasta. Kahvinporot menevät ruusupensaille, saavat mm. rautaa. Näin pärjään ilman keinotekoisia lannoitteita. Tänä vuonna kokeilen laittaa tomaattien kasvupaikkaan banaaninkuorta ja munankuorisilppua (amerikkalaisten vinkki).

Oma tieteen lajinsa on sitten, mitkä kasvit ja kukat tukevat toisiaan ja mitkä eivät sovi yhteen. Aikamoista tekniikkaa. Tähtitiedekään ei ole kaukana, kun koitan vielä ottaa kuun asennot huomioon istuttamisessa, koulimisessa ja sadonkorjuussa. Muut taivaan kappaleet saavat olla rauhassa, aivoni eivät ole kehittyneet niin pitkälle.

Mainitsinkin jo, että Punarinta on tullut esittelemään itsensä. Pesäpaikka on sama, josta se aamuisin on tepastellut vastaan. Pönttöön tutustuville talitinteille on tullut kilpailija, kun herra Kirjosieppo ilmestyi. Taitaa voittaa itselleen haluamansa, sen verran röyhkeyttä löytyy.

Kovaa kilpailua on muutenkin pihassa tällä hetkellä. Satuin näkemään, kun kaksi komeaa Pikkutikkaurosta taistelivat toden teolla keittiön ikkunan alla. Siinä on toinen käynyt liian tungettelevaksi rajuudesta päätellen. Kiersivät pölli- istuinta ympäri toisiaan nokkien. Sinänsä aika hauskan näköistä😁

Uuden kolmen pöntön myötä on nyt pienessä pihapiirissä kuusi pönttöä. Aikansa menee, ennen kuin linnut tottuvat meidän liikuskeluun, mutta aika lähelle jo päästävät ja koittavat salaa käydä katsomassa, oisko pönttö sopiva. Osa pöntöistä on asetettu siten, että ikkunasta voimme seurata lintujen touhuja.
Tässä sitten odotellaan, kun tuovat puolisoehdokkaita näytille.

Toivotaan kaikille aurinkoisia päiviä, että viljelyksissäkin saadaan aikataulu kiinni.
                                 
                                       🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞

Kevättä täysillä eläen, terveisin

Paula😊