Siirry pääsisältöön

Huh pakkasia

Heipparallaa, tuli talvihallaa...

Kuurapartoja on nykyisin ollut liikkeellä hiihtolomalaistenkin joukossa.
Ensin meinasi flunssakausi topata lomalaisten tulon kokonaan. Osa tuli puolesta viikosta ja viimeinenkin pääsi pitkäksi viikonlopuksi, kun lopulla serkkujoukolla alkoi oma loma. Näin oli koko joukko kasassa.

                                                   

Hiihto jäi pakkasten takia pariin kertaan, mutta aurinko hyvitti kylmiä ilmoja. Kaikki vehkeet pitää kuitenkin olla varalta mukana. Luistelu ja jääkiekko ei onnistunut ollenkaan. Alli- koira kuitenkin nautti pienistäkin ulkoilulenkeistä, joita tarkeni tehdä ennen kuin tassut alkoivat palella.

                                                                 
Lumikylpyjä
Alli ei rakasta takkiaan, vaikka nätti tyttö onkin


                                     















Innostuin syksyllä kaupunkiin muuton jälkeen hankkimaan kotiini viherkasveja, joita aiemmin on edustanut vain anopinkieli. Valon puutteen takia piti hankki kasvilamppu, joka onkin avittanut kukkien selviytymisessä talven yli. Varastamani Joulukaktuksen oksa ja Rahapuut ovat jopa innostuneet tekemään uusia lehtiä.

Tänä talvena jätimme ensi kertaa mökiltä peruslämmön pois päältä. Siellä olevat pelakuut ovat tietty ihan jäässä, eikä niistä ole enää kasvamaan. Harmittaa, kun en huomannut ottaa mukaani hyvässä kasvussa olevaa rosmariinia. Onneksi ennen talvea otin talvehtivan muratin alkuja mökin sisältä kaupunkiin ja sain ne viihtymään merilevälaimennoksen avulla .Nämä ova aiemmin menestyneet talven yli noin 10 asteen lämpötilassa, mutta näin kovia pakkasia ei normaali peruslämpö olisi voittanutkaan.

Ihana lumipeite on aiheuttanut harmia mökkipihan havukasveille. Kerran käydessäni olivat kataja ja marjakuusi aivan laonneet lumen painosta. Onneksi sain vielä oksat nousemaan jonkun verran puhdistamalla lumen peitettä vähemmälle.

                                                 
Yksi Murattipistokas
Voi kataja- parkaa, jaksaako nousta keväällä


Nyt, kun pitkään keitetty luuliemi on nostettu terveysasteikossa huipulle, piti minunkin kokeilla itse sitä keittää. Mies tilasi Lapin kaveriltaan kassillisen poron luita, joita sitten jaettiin kahteen kattilaan juuresten ja mausteitten kanssa hiljaa porisemaan,  kahteen- kolmeen kertaan kellon ympäri. Siivilöinnin jälkeen vielä keitetin kasaan ja pakkasin hyllyvää ainetta desin minigrip- pusseihin pakkaseen. Onpa vaan kätevä ottaa ja käyttää eikä ole kaupan lihakuutioiden lisäaineita mukana. Voipa tuota juoda lämmitettynäkin, kuten teini- iässä oli muotia nauttia lihalientä lihapiirakan seurana. Jotkut Hollywoodin naisethan syövät luuytimen raakana luun sisältä, huh!😡
Keitto- ohjeen löysin BioMedin sivuilta.

Tässä tätä luuliemestä siivilöityä kalpeata mössöä

Värikkäämpää sarjaa edustaa itse puristettu porkkananmehu ylä kuvassa. Strömsön viime jaksossa kerrottiin, miten porkkanan betakaroteenit saa hyödynnettyä parhaiten. Jos syöt  raakana, saat 3%, jos keität saat 40% ja jos juot raakamehuna, saat 90%  (asia on kohdassa noin 23 minuuttia) Aikamoinen ero, joten nauttimaan, kippis😍

Talvella on enempi aikaa taiteelle ja kulttuurille. Tänä talvena olen tutustunut perinpohjin Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen. Kahlasin läpi hänestä kertovan jättimäisen kirjan, "Minä maalaan kuin Jumala" ja seuraavaksi luin Kati Tervon kirjan "Iltalaulaja". Hyvin sopivat yks`yhteen, vaikka Iltalaulaja ilmestyi ensin. Kirja kertoo Ellenin viimeisestä kesästä Ruovedellä, Villa Blancassa. Uskomattomia ovat  olleet mahdollisuudet siihen aikaan matkustella koko suvun voimalla Italiaan pitkiksi ajoiksi. Kaikki asiat kuitenkin hoitui, vaikka raha oli tiukalla ja posti kulki hitaasti.





Ateneumin reissulla Jillan (tyttären tytär 13v) ja serkkunsa Sennin kanssa tutustuimme jälleen kerran varsinaisiin suomi- taiteen klassikoihin. Ja pisteenä iin päällä oli veljeksien von Wrightien näyttely. Mielenkiintoista tietoa oli heidän perhetaustansa ja hauskat väännökset kuuluisista tauluista Ankka- maailmaan sovitettuna.



Taistelevat Ankat
Taistelevat Metsot- taulua on symbolissti selitetty Ruotsin ja Venäjän taistelua Suomi- neidosta, joten tulkinta lienee ankoistakin kohdillaan. 

Pihan lintuja ei ole näkynyt ollenkaan, paitsi naapurin Hilkan ruokintapaikalla. Täytyy tyytä vain katselemaan ikkunassa roikkuvaa punatulkkua.





Nyt on bataatti halpaa, joten sitä hyödyntämään. Lisää ensi kerralla.

 Yleensä on kuukauden päästä jo muutettu mökille. Vaikka ei taida onnistua tänä vuonna, niin nautitaan pitenevistä päivistä ja ihanasta auringosta. Tänä vuonna taitaa tulla vanhanajan hankikannot, toivottavasti.

Kuulumisiin, Paula😎


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuukin loppuu

Heippa Näinä päivinä kasvimaalla ei ole tapahunut juuri mitään. Luonto on ikään kuin pysähtynyt odottamaan. Kuitenkin ne pakkasyöt ovat tulossa, joten on aika kerätä viimeiset sadon rippeet. Vielä löytyy muutama nyrhitty lehtikaalin varsi, jotka kyllä kestävät. Mangoldista löytyi suuria lehtiä, jotka keräsin erikseen kääryleitä varten ja loput päätyivät pakkaseen ryöpättyinä ja silputtuina. Viimeiset mangoldit Viimeiset lehtikaalit saavat vielä jäädä Mangoldikääryleet menossa uuniin  Varsin hauska kasvi on Parsasalaatti. Siitä syödään heti alkukesästä lähtien pitkän mallisia lehtiä salaatissa tai leivän päällä. Sitten kun lehdet on syöty, annetaan varren jatkaa kasvuaan ja paksuuntumista. Näitä oli vielä pari jäljellä, joten nostin nekin pois. Varren sisus on tosi mehevä, joten se ei kestä pakkasta. Varsi kuoritaan ja paloitellaan joko suoraan pannulle tai keitettäväksi kattilaan. Maku tuo vaihtelua kasvisseoksiin. Helppo ja runsassatoinen. Parsasalaatin varre
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle. Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin. Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy. Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni. Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sado
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syksyä nyt

Heippa Loppukesästä, sadon kypsymistä odotellessani, innostuin betoniaskartelusta. Nyt teokset ovat tyhjennetyssä kasvihuoneessa loppukuivumassa. Osa saa ehkä vielä maalisuihkut päällensä. Vaikea päättää, maalatako vai ei. Betonijauhetta keräsin alkuun ystävällisen naapurin rakennustyömaalta. Ensimmäiset raparperi-laatat tein S100: sta ja hyvin ovat kestäneet, samoin rättiruukut.  Seuraavaksi käytin hänen S60: n loput satasen jatkoksi. Sekalaisuus ei haitannut muottilaatoissa, jotka tein oikeaoppisesti noin 5cm paksuksi. Mummoni 💖, jonka syntymästä on 120  vuotta, oli ahkera virkkaamaan. Hänen töissä langat ovat jo niin haurastunut, etteivät kestä paikkausta. Niinpä ehjistä kohdista valoin paloja betonituikuiksi. Nyt kestävät omille lapsillenikin vielä perinnöksi😊 Tänään sain viimeiset sementtijauhot sekoitettua ja korjasin työmaani odottamaan ensi kevättä. Sopivasti loppuivat myös sopivat rätit/pyyhkeet, joista olen tehnyt ruukkuja, vaaseja, vateja. Myönnän, että uhrasin yhd
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ihanaa talvea

Heippa hiihtoladuilta Näin upeita hiihtoilmoja en muista moneen talveen. Näistä on nautittava juuri niinä päivinä, kun sää sallii. Tosin Joulun ajan juustot ja suklaat ovat saaneet kyytiä kuntosalillakin. PAKKO, niin tuli nautittua ja oltua paikoillaan huonojen ilmojen takia, että ei enää ikinä sellaista löysää pyhien viettoa. Jos ei pääse hiihtämään, niin sitten jumpataan Rocking Flamesin Kuntorokissa.                                                             Lunta riittää  Joulun jälkeen saimme nauttia reippaiden lomalaisten seurasta kahteenkin otteeseen. Paljon ehdittiin tehdä asioita ja harrastaa yhdessä. Muksut talkoilivat itse Fajitas- illankin. Useammin pitäisi huomata näiden lasten osaaminen, koska ryhmässä tekemisen innostus on suuri. Talkooväki Huikea kokemus oli meille ensimmäistä kertaa Tampereella toimivan Sorin sirkuksen joulunäytös. Nuorten taitavuus on vaatinut uskomattoman paljon harjoittelua, koska tehvävät näyttivät välillä tosi hurjilta. Yht
Lähetä kommentti
Lue lisää

Toukokuun tohinoita

Heippa Se otus, joka varmasti on käynyt jyrsimässä talvella luumupuitani ja pensasaitaa, vaanii tuolla metsikön reunassa. Odottaa tietty, koska lehtikaalit ovat nautittavissa. Ennen ei rusakoista ole ollut vaivaa, mitä nyt joskus krookukset ovat hävinneet, mutta hän taisi jäädä odottelemaan satoa. Tämä yksilö on kooltaan kuin kengurun poikanen. Peurat pellolla ovat hauskoja. Jos satutaan katsekontaktiin, niin jäämme vain tuijottamaan toisiamme. Syksyllä istuttamani uusi tulppaanilajike, Candy Prince, on noussut upeasti. Muutenkin pihassa alkaa olla sipulikukkien paras kukoistus meneillään.  Vanhemmat tulppaanit ovat kuitenkin hieman myöhässä. Luulin, että sinililjat ovat hävinneet, mutta kausi onkin vasta alussa.                                                    
2 kommenttia
Lue lisää

Täydellinen kesäaamu

Hei Nyt oli tartuttava toimeen ja laitettava itsellekin muistiin täydellisen kesäisen sunnuntai- aamun tunnelmia. Ensin kunnollinen aamiainen, mm. munakkaaseen upotettuna tomaatin (vielä kaupan) siivuja, päällä kasvihuoneesta juuri haettuja basilikan lehtiä. Kasvimaalta tuoretta salaattia juustoleivän päällä. Kahvittelu nautittuna, kuten yleensä paviljongin siimeksessä, kun auringossa aamusta on jo liian kuuma. Taustaäänenä kärpästen surina jossain, ei häiritsevästi. Kesän ääniin kuuluu myös järveltä kaikuvat joutsenten toitotukset, joihin yhtyy mustarastaan loputon jokeltelu lähipuussa.  Että se jaksaa laulella varhaisesta keväästä lähtien, lienee toinen pesintä menossa. Aamiaisen lomassa lehden lukua kiireettömästi (arkena ei malta kuin silmäillä). Hoidossa oleva Alli- koirakin viettää rauhallista sunnuntaiaamua tutkien vain verkkaisesti yön jälkeisiä tuoksuja. Pihan äänekkäät tintin poikaset ovat lähteneet, samoin ensimmäiset kesälomalaiset, joten pihapiiri on tuiki hiljainen.
1 kommentti
Lue lisää

Talvella maistuvat vahvat maut

Hei vaan Edellisellä kerralla kirjoitin mm. joululahjoista. Niistä vielä täytyy mainita ihana Ella Kanninen. Kuinkahan mies sattuukin aina antamaan kirjan, jota olen hartaasti toivonut. Minulla on ennestään kirja "Ellan Toscana". Lainasin kirjastosta uudemman "Ella kotona Italiassa". Luin muutaman sivun ja päätin, että tämä on saatava itselle. Ja siten kirjoitus Joulupukille.                              "Ella vieraillee ystäviensä  luona eri puolilla Italiaa ja saa nauttia mitä ihanimmista aterioista ja herkullisista tarinoista" (lainaus kirjan takakannesta). Ruuat eivät kuitenkaan ole monimutkaisia ja yleensä varsin arkisiakin, kuten esimerkiksi yksinkertainen Kikhernekeitto. Kuulostaa tavalliselta ja reseptejähän on siellä sun täällä.  Tässä tapauksessa, kun keitto on vain yksi osa lounaasta, joka tarinoidaan ja tarjoillaan ystävän luomutilalla Marchen alueella, siihen tulee eri saundi😍                           Minulla on tapana ostaa i
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syksy muuttuikin valoisaksi

 Mainiota marraskuuta🎃🌝 Mainiota siksi, että pikkutalven jälkeen tuli vielä lämpimät, aurinkoiset ilmat, joita olisi voinut olla koko syksyn. Onkohan joka puolella Suomea ollut viime aikoina yhtä ihania ulkoilusäitä kuin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti töissä olevatkin ovat  ehtineet niistä nauttia. Aurinkoiset, lämpimät päivät saavat hihat heilumaan, että kaikki olisi valmista talven tulla. Lapsenlapsetkin saan onneksi joskus mukaan. Siinä sivussa tulee heille käytännön oppia ja mummolta säästyy monta aikaa ja askelta muihin hommiin.                                                                           Jilla, 13v, ahertaa hortensian leikkuussa  Askartelumateriaalit pitää kerätä luonnosta ajoissa. Humalat otettiin alas ja varsista kieputtelin kranssien pohjia. Hyvin uudet versot ehtivät silti kesäisin riehaantua.  Metsässä kulkeminen on vielä helppoa, ja hyvää  vaihtelua kaupunkielämään, kun on tottunut olemaan päivät ulkoilmassa.                           
2 kommenttia
Lue lisää

Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä. Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan. Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä. Nyt kuitenki
Lähetä kommentti
Lue lisää