Siirry pääsisältöön

Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat

Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle.
Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan.

Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin.
Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy.

Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni.

Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sadon valmistuessa. Lipstikkakeitto on joka kesäistä tuoreista lehdistä tehtynä, loppuja kuivataan talven varalle.

Kasvihuoneeseen istuttamani kirsikkatomaatit ja ystävältäni saamani luumutomaattien taimet ovat tuottaneet heinäkuun loppupuolelta asti runsaasti satoa. Kypsiä tomaatteja olemme saaneet kerätä pari kourallista päivittäin. Huoli vaan on vielä runsaista raakileista, josko ehtivät punastua ennen kylmiä.                           

                                                                 
Tässä vain murto-osa mahtui kuvaan ja lisää kypsyy vielä päivittäin.
                                                     
Osa paprikoista odottaa väriä pintaan
Kasvihuoneessa asustavat myös Paprikat, joiden siemenet otin kaupan punaisesta yksilöstä. Nämä  eivät vielä näytä värimuutosta, vaikka auringosta ei ole ollut pulaa. Niinpä aloimme syödä niitä vihreänä ja hyvin maistuvat.

Suuri ilon aihe on ollut Basilikat. Jos muistat, jaoin kaupan ruukkukasvin ja otin siitä useita pistokkaita. Nämähän innostuivat kasvarissa niin, että jouduin siirtämään ne kahteen ämpäriin kasvamaan. Kerrankin oli ainesta tehdä usein pestoa, jota riitti pakkaseenkin muutama satsi.

Ämpäribasilika

Hernepensaan mttakaava
Toinen uusi kasvuennätys oli Hernepensaat. Enpä ole niin korkeita kasvustoja ennen nähnyt. Pakkaseen riitti siitäkin, vaikka runsaasti tuli syötyä ja jaettua. Uusi tuttavuuteni on hetkessä  kypsyvä tuorehernekeitto. Muista lajeista normisatoa tuottavat Lehtikaalit ja Mangoldit sekä perunat ja yrtit. Porkkanat ovat ikuinen vitsi. Koskaan en malta antaa niiden kasvaa, vaan alan hypistellä ja katsoa liian aikaisin. Nyt sitten niistä, jotka ovat jääneet, osa on kuin typistettyjä. Maa on varmaan liian multaista, etteivät pääse kasvamaan tarpeeksi alaspäin. Siispä ensi kesänä viimeinkin hiekkalisäys maahan.
Pikku porkkananpesijä

                                                                     
Lehtikaali ja Toscanan kaali eivät petä sadon määrässä
                                 


Iso tarjotillinen mangoldeja menossa ryöppäykseen.
Viime syksynä istuttamani talvivalkosipulit korjataan ensi kesänä. Kun taas toissa vuonna istuttamistani sain tehtyä elämäni ensimmäisen lyhehkön letin. Tuli niin kaunis, etten siitä vielä raaski ottaa. Talven mukakkaisiin ja lättyihin yms. olen ryöpännyt lehtikaaleja ja mangoldia.

                                                                                     

Mutta ne harmin ja ihmetyksen aiheet.

Varmin ja tuottavin taimeni ovat yleensä olleet Kesäkurpitsat. Oliko maa liian kylmää, kun laitoin taimet vai mikä kumma, ratkaisevaan aikaan pölyttäjien puute kuumuuden takia tai veden puute. Tottahan on, että runsaata kastelusta huolimatta maa ei ole pysynyt märkänä kovin syvältä, kun haihtuvuus on ollut nopeaa. Vielä nytkin, kun mies nosti lopun perunasadon, oli maa vain parin sentin syvyydeltä kostea.

Yksi laji, jota en enää kokeile, on Kyssäkaali. Siemeneni olivatkin sitä pienempää lajiketta, joten syötävää ei juuri tullut niistä muutamasta, jotka suostuivat edes kasvattamaan sitä kyssää.

Avomaakurkkujen satoennusteen olin laskenut satakunta kiloa 😅, mutta vitsiksi sekin meni. Ensiksikin taimia oli oikeasti vain muutama ja nekin kuivuivat pellolla. Satoa on tullut siten, että olemme syöneet samantien kuorittuna leivän päällä. Säilömiseen tarvittavat saimme miehen siskolta. Niistä tein herkullista kurkkusalaattia hillosokerilla.


Omia kurkkuja leivän päälle

Aamiaistomaatteja


Tyttären perheen omenapuusta keräsin kuusi ämpärillistä ja keitin soseeksi lasten puuron päälle. Mustat viinimarjat päätyivät mehuksi ja hilloksi.

Kesä oli kuuma eikä heinäkuussa juuri jaksanut mitään touhuta. Suurta iloa ja onnea tuottivat tänäkin kesänä pikkuiset ja hiukan isommatkin lätynsyöjät. Nyt oli harvinainen kesä siinä mielessä, että futispojillakin oli mahdollisuus useampaan otteeseen olla mökillä. Kesän muut tapaamiset tahtovat jäädä pelireissujen yhteyteen tiukkojen aikataulujen takia. Omat lapsenlapset ovat siinä iässä, että harrastuksilta jäävä vähäinen vapaa-aika tahtoo kulua kavereiden kanssa. Näin mummon kanssa vietetyt mökkipäivät ovat satunnaisia, mutta sitäkin arvokkaampia. Onneksi suvussa on kasvamassa uusi pienten piiri, joten pihassa on välillä enemmänkin iloista elämää. Näitä kaikkia ja muitakin mieleenpainuvia vierailuja on ihana muistella  talven mittaan valokuvien myötä.

Kohta sadonkorjuun jälkeen alkaa taas valmistautuminen ensi kesään. Nimittäin kompostien käännöt ja kasvilavojen kalkitukset ovat sitten edessä. Näin vuoden kierros on tullut käännekohtaan, josta aloitin tarinoinnin viime syksynä.

Sama touhu jatkunee taas ensi vuoden puolella, joten tähän on hyvä lopettaa ja muistella myöhemmin, kuinka joskus on jaksanut nauttia siitä ruumiin ja hengen ravinnosta, mitä puutarhan hoito ihmiselle antaa. Toivottavasti yöpakkaset antavat odottaa, että mökillä vesi juoksee ja saamme nauttia maalaiselämästä vielä pitkälle syksyyn.

Oman lukunsa muodostaisivat pihan kaikki ihanat kukat, jotka vuorollaan ovat kuihtuneet ja jääneet vain valokuviin muistuttaman tulevasta ensi kesän loistosta. Viimeisenä Komea Matara ja upeat, lähes metrin korkuiset Daaliat.





Lopuksi eräästä kortista löytämäni määritelmä sanasta "Puutarhanhoito":

1. Kaikkea mikä näennäisesti liittyy kitkemiseen ja kasteluun, mutta onkin todellisuudessa ilmaista terapiaa,
2.Tehokasta treeniä ilman säännöllistä kuukausimaksua ja vuosijäsenyyttä.
3. Omaa aikaa ja hiljaisia hetkiä haaveiluun ja mietiskelyyn ja suuriin oivalluksiin.


Toivotan kaikkea hyvää Sinulle. Kenties olemme yhteydessä muissa merkeissä.

                                             

Rakkaat kiitokset mielenkiinnostasi Paula💗



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuukin loppuu

Heippa Näinä päivinä kasvimaalla ei ole tapahunut juuri mitään. Luonto on ikään kuin pysähtynyt odottamaan. Kuitenkin ne pakkasyöt ovat tulossa, joten on aika kerätä viimeiset sadon rippeet. Vielä löytyy muutama nyrhitty lehtikaalin varsi, jotka kyllä kestävät. Mangoldista löytyi suuria lehtiä, jotka keräsin erikseen kääryleitä varten ja loput päätyivät pakkaseen ryöpättyinä ja silputtuina. Viimeiset mangoldit Viimeiset lehtikaalit saavat vielä jäädä Mangoldikääryleet menossa uuniin  Varsin hauska kasvi on Parsasalaatti. Siitä syödään heti alkukesästä lähtien pitkän mallisia lehtiä salaatissa tai leivän päällä. Sitten kun lehdet on syöty, annetaan varren jatkaa kasvuaan ja paksuuntumista. Näitä oli vielä pari jäljellä, joten nostin nekin pois. Varren sisus on tosi mehevä, joten se ei kestä pakkasta. Varsi kuoritaan ja paloitellaan joko suoraan pannulle tai keitettäväksi kattilaan. Maku tuo vaihtelua kasvisseoksiin. Helppo ja runsassatoinen. Parsasalaatin varre

Syksyä nyt

Heippa Loppukesästä, sadon kypsymistä odotellessani, innostuin betoniaskartelusta. Nyt teokset ovat tyhjennetyssä kasvihuoneessa loppukuivumassa. Osa saa ehkä vielä maalisuihkut päällensä. Vaikea päättää, maalatako vai ei. Betonijauhetta keräsin alkuun ystävällisen naapurin rakennustyömaalta. Ensimmäiset raparperi-laatat tein S100: sta ja hyvin ovat kestäneet, samoin rättiruukut.  Seuraavaksi käytin hänen S60: n loput satasen jatkoksi. Sekalaisuus ei haitannut muottilaatoissa, jotka tein oikeaoppisesti noin 5cm paksuksi. Mummoni 💖, jonka syntymästä on 120  vuotta, oli ahkera virkkaamaan. Hänen töissä langat ovat jo niin haurastunut, etteivät kestä paikkausta. Niinpä ehjistä kohdista valoin paloja betonituikuiksi. Nyt kestävät omille lapsillenikin vielä perinnöksi😊 Tänään sain viimeiset sementtijauhot sekoitettua ja korjasin työmaani odottamaan ensi kevättä. Sopivasti loppuivat myös sopivat rätit/pyyhkeet, joista olen tehnyt ruukkuja, vaaseja, vateja. Myönnän, että uhrasin yhd

Ihanaa talvea

Heippa hiihtoladuilta Näin upeita hiihtoilmoja en muista moneen talveen. Näistä on nautittava juuri niinä päivinä, kun sää sallii. Tosin Joulun ajan juustot ja suklaat ovat saaneet kyytiä kuntosalillakin. PAKKO, niin tuli nautittua ja oltua paikoillaan huonojen ilmojen takia, että ei enää ikinä sellaista löysää pyhien viettoa. Jos ei pääse hiihtämään, niin sitten jumpataan Rocking Flamesin Kuntorokissa.                                                             Lunta riittää  Joulun jälkeen saimme nauttia reippaiden lomalaisten seurasta kahteenkin otteeseen. Paljon ehdittiin tehdä asioita ja harrastaa yhdessä. Muksut talkoilivat itse Fajitas- illankin. Useammin pitäisi huomata näiden lasten osaaminen, koska ryhmässä tekemisen innostus on suuri. Talkooväki Huikea kokemus oli meille ensimmäistä kertaa Tampereella toimivan Sorin sirkuksen joulunäytös. Nuorten taitavuus on vaatinut uskomattoman paljon harjoittelua, koska tehvävät näyttivät välillä tosi hurjilta. Yht

Toukokuun tohinoita

Heippa Se otus, joka varmasti on käynyt jyrsimässä talvella luumupuitani ja pensasaitaa, vaanii tuolla metsikön reunassa. Odottaa tietty, koska lehtikaalit ovat nautittavissa. Ennen ei rusakoista ole ollut vaivaa, mitä nyt joskus krookukset ovat hävinneet, mutta hän taisi jäädä odottelemaan satoa. Tämä yksilö on kooltaan kuin kengurun poikanen. Peurat pellolla ovat hauskoja. Jos satutaan katsekontaktiin, niin jäämme vain tuijottamaan toisiamme. Syksyllä istuttamani uusi tulppaanilajike, Candy Prince, on noussut upeasti. Muutenkin pihassa alkaa olla sipulikukkien paras kukoistus meneillään.  Vanhemmat tulppaanit ovat kuitenkin hieman myöhässä. Luulin, että sinililjat ovat hävinneet, mutta kausi onkin vasta alussa.                                                    

Täydellinen kesäaamu

Hei Nyt oli tartuttava toimeen ja laitettava itsellekin muistiin täydellisen kesäisen sunnuntai- aamun tunnelmia. Ensin kunnollinen aamiainen, mm. munakkaaseen upotettuna tomaatin (vielä kaupan) siivuja, päällä kasvihuoneesta juuri haettuja basilikan lehtiä. Kasvimaalta tuoretta salaattia juustoleivän päällä. Kahvittelu nautittuna, kuten yleensä paviljongin siimeksessä, kun auringossa aamusta on jo liian kuuma. Taustaäänenä kärpästen surina jossain, ei häiritsevästi. Kesän ääniin kuuluu myös järveltä kaikuvat joutsenten toitotukset, joihin yhtyy mustarastaan loputon jokeltelu lähipuussa.  Että se jaksaa laulella varhaisesta keväästä lähtien, lienee toinen pesintä menossa. Aamiaisen lomassa lehden lukua kiireettömästi (arkena ei malta kuin silmäillä). Hoidossa oleva Alli- koirakin viettää rauhallista sunnuntaiaamua tutkien vain verkkaisesti yön jälkeisiä tuoksuja. Pihan äänekkäät tintin poikaset ovat lähteneet, samoin ensimmäiset kesälomalaiset, joten pihapiiri on tuiki hiljainen.

Talvella maistuvat vahvat maut

Hei vaan Edellisellä kerralla kirjoitin mm. joululahjoista. Niistä vielä täytyy mainita ihana Ella Kanninen. Kuinkahan mies sattuukin aina antamaan kirjan, jota olen hartaasti toivonut. Minulla on ennestään kirja "Ellan Toscana". Lainasin kirjastosta uudemman "Ella kotona Italiassa". Luin muutaman sivun ja päätin, että tämä on saatava itselle. Ja siten kirjoitus Joulupukille.                              "Ella vieraillee ystäviensä  luona eri puolilla Italiaa ja saa nauttia mitä ihanimmista aterioista ja herkullisista tarinoista" (lainaus kirjan takakannesta). Ruuat eivät kuitenkaan ole monimutkaisia ja yleensä varsin arkisiakin, kuten esimerkiksi yksinkertainen Kikhernekeitto. Kuulostaa tavalliselta ja reseptejähän on siellä sun täällä.  Tässä tapauksessa, kun keitto on vain yksi osa lounaasta, joka tarinoidaan ja tarjoillaan ystävän luomutilalla Marchen alueella, siihen tulee eri saundi😍                           Minulla on tapana ostaa i

Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä. Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan. Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä. Nyt kuitenki

Syksy muuttuikin valoisaksi

 Mainiota marraskuuta🎃🌝 Mainiota siksi, että pikkutalven jälkeen tuli vielä lämpimät, aurinkoiset ilmat, joita olisi voinut olla koko syksyn. Onkohan joka puolella Suomea ollut viime aikoina yhtä ihania ulkoilusäitä kuin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti töissä olevatkin ovat  ehtineet niistä nauttia. Aurinkoiset, lämpimät päivät saavat hihat heilumaan, että kaikki olisi valmista talven tulla. Lapsenlapsetkin saan onneksi joskus mukaan. Siinä sivussa tulee heille käytännön oppia ja mummolta säästyy monta aikaa ja askelta muihin hommiin.                                                                           Jilla, 13v, ahertaa hortensian leikkuussa  Askartelumateriaalit pitää kerätä luonnosta ajoissa. Humalat otettiin alas ja varsista kieputtelin kranssien pohjia. Hyvin uudet versot ehtivät silti kesäisin riehaantua.  Metsässä kulkeminen on vielä helppoa, ja hyvää  vaihtelua kaupunkielämään, kun on tottunut olemaan päivät ulkoilmassa.                           

Huh pakkasia

Heipparallaa, tuli talvihallaa... Kuurapartoja on nykyisin ollut liikkeellä hiihtolomalaistenkin joukossa. Ensin meinasi flunssakausi topata lomalaisten tulon kokonaan. Osa tuli puolesta viikosta ja viimeinenkin pääsi pitkäksi viikonlopuksi, kun lopulla serkkujoukolla alkoi oma loma. Näin oli koko joukko kasassa.                                                     Hiihto jäi pakkasten takia pariin kertaan, mutta aurinko hyvitti kylmiä ilmoja. Kaikki vehkeet pitää kuitenkin olla varalta mukana. Luistelu ja jääkiekko ei onnistunut ollenkaan. Alli- koira kuitenkin nautti pienistäkin ulkoilulenkeistä, joita tarkeni tehdä ennen kuin tassut alkoivat palella.                                                                   Lumikylpyjä Alli ei rakasta takkiaan, vaikka nätti tyttö onkin                                       Innostuin syksyllä kaupunkiin muuton jälkeen hankkimaan kotiini viherkasveja, joita aiemmin on edustanut vain anopinkieli. V