Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat

Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle.
Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan.

Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin.

Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy.

Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni.

Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sadon valmistuessa. Lipstikkakeitto on joka kesäistä tuoreista lehdistä tehtynä, loppuja kuivataan talven varalle.

Kasvihuoneeseen istuttamani kirsikkatomaatit ja ystävältäni saamani luumutomaattien taimet ovat tuottaneet heinäkuun loppupuolelta asti runsaasti satoa. Kypsiä tomaatteja olemme saaneet kerätä pari kourallista päivittäin. Huoli vaan on vielä runsaista raakileista, josko ehtivät punastua ennen kylmiä.                           

                                                                 

Tässä vain murto-osa mahtui kuvaan ja lisää kypsyy vielä päivittäin.

                                                     

Osa paprikoista odottaa väriä pintaan

Kasvihuoneessa asustavat myös Paprikat, joiden siemenet otin kaupan punaisesta yksilöstä. Nämä  eivät vielä näytä värimuutosta, vaikka auringosta ei ole ollut pulaa. Niinpä aloimme syödä niitä vihreänä ja hyvin maistuvat.

Suuri ilon aihe on ollut Basilikat. Jos muistat, jaoin kaupan ruukkukasvin ja otin siitä useita pistokkaita. Nämähän innostuivat kasvarissa niin, että jouduin siirtämään ne kahteen ämpäriin kasvamaan. Kerrankin oli ainesta tehdä usein pestoa, jota riitti pakkaseenkin muutama satsi.

Ämpäribasilika

Hernepensaan mttakaava

Toinen uusi kasvuennätys oli Hernepensaat. Enpä ole niin korkeita kasvustoja ennen nähnyt. Pakkaseen riitti siitäkin, vaikka runsaasti tuli syötyä ja jaettua. Uusi tuttavuuteni on hetkessä  kypsyvä tuorehernekeitto. Muista lajeista normisatoa tuottavat Lehtikaalit ja Mangoldit sekä perunat ja yrtit. Porkkanat ovat ikuinen vitsi. Koskaan en malta antaa niiden kasvaa, vaan alan hypistellä ja katsoa liian aikaisin. Nyt sitten niistä, jotka ovat jääneet, osa on kuin typistettyjä. Maa on varmaan liian multaista, etteivät pääse kasvamaan tarpeeksi alaspäin. Siispä ensi kesänä viimeinkin hiekkalisäys maahan.

Pikku porkkananpesijä

                                                                     

Lehtikaali ja Toscanan kaali eivät petä sadon määrässä

                                 

Iso tarjotillinen mangoldeja menossa ryöppäykseen.

Viime syksynä istuttamani talvivalkosipulit korjataan ensi kesänä. Kun taas toissa vuonna istuttamistani sain tehtyä elämäni ensimmäisen lyhehkön letin. Tuli niin kaunis, etten siitä vielä raaski ottaa. Talven mukakkaisiin ja lättyihin yms. olen ryöpännyt lehtikaaleja ja mangoldia.

                                                                                     

Mutta ne harmin ja ihmetyksen aiheet.

Varmin ja tuottavin taimeni ovat yleensä olleet Kesäkurpitsat. Oliko maa liian kylmää, kun laitoin taimet vai mikä kumma, ratkaisevaan aikaan pölyttäjien puute kuumuuden takia tai veden puute. Tottahan on, että runsaata kastelusta huolimatta maa ei ole pysynyt märkänä kovin syvältä, kun haihtuvuus on ollut nopeaa. Vielä nytkin, kun mies nosti lopun perunasadon, oli maa vain parin sentin syvyydeltä kostea.

Yksi laji, jota en enää kokeile, on Kyssäkaali. Siemeneni olivatkin sitä pienempää lajiketta, joten syötävää ei juuri tullut niistä muutamasta, jotka suostuivat edes kasvattamaan sitä kyssää.

Avomaakurkkujen satoennusteen olin laskenut satakunta kiloa 😅, mutta vitsiksi sekin meni. Ensiksikin taimia oli oikeasti vain muutama ja nekin kuivuivat pellolla. Satoa on tullut siten, että olemme syöneet samantien kuorittuna leivän päällä. Säilömiseen tarvittavat saimme miehen siskolta. Niistä tein herkullista kurkkusalaattia hillosokerilla.

Omia kurkkuja leivän päälle

Aamiaistomaatteja

Tyttären perheen omenapuusta keräsin kuusi ämpärillistä ja keitin soseeksi lasten puuron päälle. Mustat viinimarjat päätyivät mehuksi ja hilloksi.

Kesä oli kuuma eikä heinäkuussa juuri jaksanut mitään touhuta. Suurta iloa ja onnea tuottivat tänäkin kesänä pikkuiset ja hiukan isommatkin lätynsyöjät. Nyt oli harvinainen kesä siinä mielessä, että futispojillakin oli mahdollisuus useampaan otteeseen olla mökillä. Kesän muut tapaamiset tahtovat jäädä pelireissujen yhteyteen tiukkojen aikataulujen takia. Omat lapsenlapset ovat siinä iässä, että harrastuksilta jäävä vähäinen vapaa-aika tahtoo kulua kavereiden kanssa. Näin mummon kanssa vietetyt mökkipäivät ovat satunnaisia, mutta sitäkin arvokkaampia. Onneksi suvussa on kasvamassa uusi pienten piiri, joten pihassa on välillä enemmänkin iloista elämää. Näitä kaikkia ja muitakin mieleenpainuvia vierailuja on ihana muistella  talven mittaan valokuvien myötä.

Kohta sadonkorjuun jälkeen alkaa taas valmistautuminen ensi kesään. Nimittäin kompostien käännöt ja kasvilavojen kalkitukset ovat sitten edessä. Näin vuoden kierros on tullut käännekohtaan, josta aloitin tarinoinnin viime syksynä.

Sama touhu jatkunee taas ensi vuoden puolella, joten tähän on hyvä lopettaa ja muistella myöhemmin, kuinka joskus on jaksanut nauttia siitä ruumiin ja hengen ravinnosta, mitä puutarhan hoito ihmiselle antaa. Toivottavasti yöpakkaset antavat odottaa, että mökillä vesi juoksee ja saamme nauttia maalaiselämästä vielä pitkälle syksyyn.

Oman lukunsa muodostaisivat pihan kaikki ihanat kukat, jotka vuorollaan ovat kuihtuneet ja jääneet vain valokuviin muistuttaman tulevasta ensi kesän loistosta. Viimeisenä Komea Matara ja upeat, lähes metrin korkuiset Daaliat.

Lopuksi eräästä kortista löytämäni määritelmä sanasta "Puutarhanhoito":

1. Kaikkea mikä näennäisesti liittyy kitkemiseen ja kasteluun, mutta onkin todellisuudessa ilmaista terapiaa,
2.Tehokasta treeniä ilman säännöllistä kuukausimaksua ja vuosijäsenyyttä.
3. Omaa aikaa ja hiljaisia hetkiä haaveiluun ja mietiskelyyn ja suuriin oivalluksiin.


Toivotan kaikkea hyvää Sinulle. Kenties olemme yhteydessä muissa merkeissä.

                                             

Rakkaat kiitokset mielenkiinnostasi Paula💗