Siirry pääsisältöön

Puutarha valmiiksi kohti talvea

Aurinkoista lokakuuta🌞

Lokakuussa on onneksi ollut  muutamia kuivempia päiviä, joten ne piti heti käyttää hyväksi. Pääsin aloittamaan syystyöt pihassa ja kasvimaalla. Ensimmäiseksi keräsin kuitenkin viimeisiä kehäkukkia kultapallojen kanssa maljakkoon, että sain tähän hieman kauniimman kuvan aluksi.

Vanhemmat lehti -ja kasvikompostit käänsin ympäri ja perustin uusille pohjat. Siinä riittikin hartiavoimin työtä ja kärräämistä
                                                     Ei niin  kaunis kuva pellolta

Kasvulavat ammottivat sadosta tyhjyyttään, joten oli aika kääntää mullat. Jo maatuneista lehtikomposteista toin valmiiksi uutta multaa vanhojen päälle. Kasvihuoneen mullat päätyivät pensaitten juurelle ja kukkapenkkeihin valmiin huussikompostin sekaan.

 Aikamoinen aivotyö vuosittain on uusien kasvupaikkojen suunnittelu kiertoviljelyn ohjeita noudattaen. Vaikka kuinka piirrän karttoja ja merkitsen uudet paikat, on se jotenkin rasittavaa, vaikka ei pitäisi. Uuden suunnitelman mukaan ripottelin kalkit valmiiksi. Siten sain jo talvivalkosipulit istutettua maahan. Nyt kuitenkin unohdin katsoa kuukalenterista suotuisan ajankohdan. Kesällä nähdään, miten kuun kumotus oli.
                                                  Valkosipulin kynnet suorissa riveissä

Oregano sai jäädä maahan talvehtimaan samoin persilja kokeeksi. Rosmariinin kaivoin maasta ja vein ruukussa mökin sisälle odottamaan uutta kesää. Sepä innostui vielä kasvamaan. Minulle on tullut tavaksi laittaa rosmariinin oksa ensimäisenä pannulle, kun paistan jotain. Ensinnäkin se antaa makua ja kun se alkaa tiristä öljyssä, niin silloin öljy on sopivan kuumaa. Ja rosmariinihan lupaa pitkää ikää, joten sitä ei ole koskaan liikaa.
                    Pari pelakuuta nauttii vielä auringosta rosmariinirungon kanssa,                                                                      loput ovat jo talvehtimassa

Seuraavaksi oli aika miettiä perennat, leikata vai ei. Nehän säilyvät kuulemma paremmin talventörröttäjinä. Keväällä on kuitenkin niin paljon hommaa,  että itseäni helpottaakseni leikkasin mm. kaikki kellastuneet kuunliljan lehdet pois. Siten paljastui penkissä piilossa olleet rikkaruohot, jotka oli helppo kaivaa märästä maasta juurinen. Ne suorastaan lensivät kottikkärryyn. Yleensä muutenkin pyrin kitkemishommat tekemään sateen jälkeen (enkä muista katsoa sitä kuuta😕).
 Vielä jäi pihaan ihasteltavaksi kukkia. Krassit olivat täydessä kukassaan ja Komeamatara alkoi olla syysloistossaan.



              Jalokärhö on kukkansa kukkinut ja odottaa syysleikkausta krassien jälkeen.

Lapsityövoimaa olen käyttänyt aitapensaina olevien pallohortensioitten leikkaamisessa ja poiskuljettamisessa. Nyt oli ihanan tyttärentyttäreni vuoro. Vaikka ne leikataan joka vuosi matalaksi, niin ei kasvu eikä kukinta häiriinny.
                                     Harmi, kun tässä lajissa ei ole kaunista syysväriä

Seuraava tehtävä olikin mökin ja pihan talvikuntoon varustaminen. Niitä miesten juttuja💪. Boileri tyhjäksi, vesiputkien tyhjennys, suihkun sekoittaja irti, puutarhaletkut sisälle, hanat irti, leikkurin huolto, maalit yms lämpimään samoin painepesuri ja mitä kaikkea muuta😊 Ja kaupunkiin muutto.

Aurinkoista syksyn jatkoa, ensi kerralla hieman siemenistä, marjoista,  kuivattamisesta yms.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sadonkorjuukin loppuu

Heippa Näinä päivinä kasvimaalla ei ole tapahunut juuri mitään. Luonto on ikään kuin pysähtynyt odottamaan. Kuitenkin ne pakkasyöt ovat tulossa, joten on aika kerätä viimeiset sadon rippeet. Vielä löytyy muutama nyrhitty lehtikaalin varsi, jotka kyllä kestävät. Mangoldista löytyi suuria lehtiä, jotka keräsin erikseen kääryleitä varten ja loput päätyivät pakkaseen ryöpättyinä ja silputtuina. Viimeiset mangoldit Viimeiset lehtikaalit saavat vielä jäädä Mangoldikääryleet menossa uuniin  Varsin hauska kasvi on Parsasalaatti. Siitä syödään heti alkukesästä lähtien pitkän mallisia lehtiä salaatissa tai leivän päällä. Sitten kun lehdet on syöty, annetaan varren jatkaa kasvuaan ja paksuuntumista. Näitä oli vielä pari jäljellä, joten nostin nekin pois. Varren sisus on tosi mehevä, joten se ei kestä pakkasta. Varsi kuoritaan ja paloitellaan joko suoraan pannulle tai keitettäväksi kattilaan. Maku tuo vaihtelua kasvisseoksiin. Helppo ja runsassatoinen. Parsasalaatin varre

Syksyä nyt

Heippa Loppukesästä, sadon kypsymistä odotellessani, innostuin betoniaskartelusta. Nyt teokset ovat tyhjennetyssä kasvihuoneessa loppukuivumassa. Osa saa ehkä vielä maalisuihkut päällensä. Vaikea päättää, maalatako vai ei. Betonijauhetta keräsin alkuun ystävällisen naapurin rakennustyömaalta. Ensimmäiset raparperi-laatat tein S100: sta ja hyvin ovat kestäneet, samoin rättiruukut.  Seuraavaksi käytin hänen S60: n loput satasen jatkoksi. Sekalaisuus ei haitannut muottilaatoissa, jotka tein oikeaoppisesti noin 5cm paksuksi. Mummoni 💖, jonka syntymästä on 120  vuotta, oli ahkera virkkaamaan. Hänen töissä langat ovat jo niin haurastunut, etteivät kestä paikkausta. Niinpä ehjistä kohdista valoin paloja betonituikuiksi. Nyt kestävät omille lapsillenikin vielä perinnöksi😊 Tänään sain viimeiset sementtijauhot sekoitettua ja korjasin työmaani odottamaan ensi kevättä. Sopivasti loppuivat myös sopivat rätit/pyyhkeet, joista olen tehnyt ruukkuja, vaaseja, vateja. Myönnän, että uhrasin yhd

Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle. Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin. Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy. Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni. Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sado

Ihanaa talvea

Heippa hiihtoladuilta Näin upeita hiihtoilmoja en muista moneen talveen. Näistä on nautittava juuri niinä päivinä, kun sää sallii. Tosin Joulun ajan juustot ja suklaat ovat saaneet kyytiä kuntosalillakin. PAKKO, niin tuli nautittua ja oltua paikoillaan huonojen ilmojen takia, että ei enää ikinä sellaista löysää pyhien viettoa. Jos ei pääse hiihtämään, niin sitten jumpataan Rocking Flamesin Kuntorokissa.                                                             Lunta riittää  Joulun jälkeen saimme nauttia reippaiden lomalaisten seurasta kahteenkin otteeseen. Paljon ehdittiin tehdä asioita ja harrastaa yhdessä. Muksut talkoilivat itse Fajitas- illankin. Useammin pitäisi huomata näiden lasten osaaminen, koska ryhmässä tekemisen innostus on suuri. Talkooväki Huikea kokemus oli meille ensimmäistä kertaa Tampereella toimivan Sorin sirkuksen joulunäytös. Nuorten taitavuus on vaatinut uskomattoman paljon harjoittelua, koska tehvävät näyttivät välillä tosi hurjilta. Yht

Toukokuun tohinoita

Heippa Se otus, joka varmasti on käynyt jyrsimässä talvella luumupuitani ja pensasaitaa, vaanii tuolla metsikön reunassa. Odottaa tietty, koska lehtikaalit ovat nautittavissa. Ennen ei rusakoista ole ollut vaivaa, mitä nyt joskus krookukset ovat hävinneet, mutta hän taisi jäädä odottelemaan satoa. Tämä yksilö on kooltaan kuin kengurun poikanen. Peurat pellolla ovat hauskoja. Jos satutaan katsekontaktiin, niin jäämme vain tuijottamaan toisiamme. Syksyllä istuttamani uusi tulppaanilajike, Candy Prince, on noussut upeasti. Muutenkin pihassa alkaa olla sipulikukkien paras kukoistus meneillään.  Vanhemmat tulppaanit ovat kuitenkin hieman myöhässä. Luulin, että sinililjat ovat hävinneet, mutta kausi onkin vasta alussa.                                                    

Täydellinen kesäaamu

Hei Nyt oli tartuttava toimeen ja laitettava itsellekin muistiin täydellisen kesäisen sunnuntai- aamun tunnelmia. Ensin kunnollinen aamiainen, mm. munakkaaseen upotettuna tomaatin (vielä kaupan) siivuja, päällä kasvihuoneesta juuri haettuja basilikan lehtiä. Kasvimaalta tuoretta salaattia juustoleivän päällä. Kahvittelu nautittuna, kuten yleensä paviljongin siimeksessä, kun auringossa aamusta on jo liian kuuma. Taustaäänenä kärpästen surina jossain, ei häiritsevästi. Kesän ääniin kuuluu myös järveltä kaikuvat joutsenten toitotukset, joihin yhtyy mustarastaan loputon jokeltelu lähipuussa.  Että se jaksaa laulella varhaisesta keväästä lähtien, lienee toinen pesintä menossa. Aamiaisen lomassa lehden lukua kiireettömästi (arkena ei malta kuin silmäillä). Hoidossa oleva Alli- koirakin viettää rauhallista sunnuntaiaamua tutkien vain verkkaisesti yön jälkeisiä tuoksuja. Pihan äänekkäät tintin poikaset ovat lähteneet, samoin ensimmäiset kesälomalaiset, joten pihapiiri on tuiki hiljainen.

Talvella maistuvat vahvat maut

Hei vaan Edellisellä kerralla kirjoitin mm. joululahjoista. Niistä vielä täytyy mainita ihana Ella Kanninen. Kuinkahan mies sattuukin aina antamaan kirjan, jota olen hartaasti toivonut. Minulla on ennestään kirja "Ellan Toscana". Lainasin kirjastosta uudemman "Ella kotona Italiassa". Luin muutaman sivun ja päätin, että tämä on saatava itselle. Ja siten kirjoitus Joulupukille.                              "Ella vieraillee ystäviensä  luona eri puolilla Italiaa ja saa nauttia mitä ihanimmista aterioista ja herkullisista tarinoista" (lainaus kirjan takakannesta). Ruuat eivät kuitenkaan ole monimutkaisia ja yleensä varsin arkisiakin, kuten esimerkiksi yksinkertainen Kikhernekeitto. Kuulostaa tavalliselta ja reseptejähän on siellä sun täällä.  Tässä tapauksessa, kun keitto on vain yksi osa lounaasta, joka tarinoidaan ja tarjoillaan ystävän luomutilalla Marchen alueella, siihen tulee eri saundi😍                           Minulla on tapana ostaa i

Syksy muuttuikin valoisaksi

 Mainiota marraskuuta🎃🌝 Mainiota siksi, että pikkutalven jälkeen tuli vielä lämpimät, aurinkoiset ilmat, joita olisi voinut olla koko syksyn. Onkohan joka puolella Suomea ollut viime aikoina yhtä ihania ulkoilusäitä kuin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti töissä olevatkin ovat  ehtineet niistä nauttia. Aurinkoiset, lämpimät päivät saavat hihat heilumaan, että kaikki olisi valmista talven tulla. Lapsenlapsetkin saan onneksi joskus mukaan. Siinä sivussa tulee heille käytännön oppia ja mummolta säästyy monta aikaa ja askelta muihin hommiin.                                                                           Jilla, 13v, ahertaa hortensian leikkuussa  Askartelumateriaalit pitää kerätä luonnosta ajoissa. Humalat otettiin alas ja varsista kieputtelin kranssien pohjia. Hyvin uudet versot ehtivät silti kesäisin riehaantua.  Metsässä kulkeminen on vielä helppoa, ja hyvää  vaihtelua kaupunkielämään, kun on tottunut olemaan päivät ulkoilmassa.                           

Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä. Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan. Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä. Nyt kuitenki

Huh pakkasia

Heipparallaa, tuli talvihallaa... Kuurapartoja on nykyisin ollut liikkeellä hiihtolomalaistenkin joukossa. Ensin meinasi flunssakausi topata lomalaisten tulon kokonaan. Osa tuli puolesta viikosta ja viimeinenkin pääsi pitkäksi viikonlopuksi, kun lopulla serkkujoukolla alkoi oma loma. Näin oli koko joukko kasassa.                                                     Hiihto jäi pakkasten takia pariin kertaan, mutta aurinko hyvitti kylmiä ilmoja. Kaikki vehkeet pitää kuitenkin olla varalta mukana. Luistelu ja jääkiekko ei onnistunut ollenkaan. Alli- koira kuitenkin nautti pienistäkin ulkoilulenkeistä, joita tarkeni tehdä ennen kuin tassut alkoivat palella.                                                                   Lumikylpyjä Alli ei rakasta takkiaan, vaikka nätti tyttö onkin                                       Innostuin syksyllä kaupunkiin muuton jälkeen hankkimaan kotiini viherkasveja, joita aiemmin on edustanut vain anopinkieli. V