Aurinkoista lokakuuta🌞
Lokakuussa on onneksi ollut muutamia kuivempia päiviä, joten ne piti heti käyttää hyväksi. Pääsin aloittamaan syystyöt pihassa ja kasvimaalla. Ensimmäiseksi keräsin kuitenkin viimeisiä kehäkukkia kultapallojen kanssa maljakkoon, että sain tähän hieman kauniimman kuvan aluksi.
Vanhemmat lehti -ja kasvikompostit käänsin ympäri ja perustin uusille pohjat. Siinä riittikin hartiavoimin työtä ja kärräämistä
Ei niin kaunis kuva pellolta
Kasvulavat ammottivat sadosta tyhjyyttään, joten oli aika kääntää mullat. Jo maatuneista lehtikomposteista toin valmiiksi uutta multaa vanhojen päälle. Kasvihuoneen mullat päätyivät pensaitten juurelle ja kukkapenkkeihin valmiin huussikompostin sekaan.
Aikamoinen aivotyö vuosittain on uusien kasvupaikkojen suunnittelu kiertoviljelyn ohjeita noudattaen. Vaikka kuinka piirrän karttoja ja merkitsen uudet paikat, on se jotenkin rasittavaa, vaikka ei pitäisi. Uuden suunnitelman mukaan ripottelin kalkit valmiiksi. Siten sain jo talvivalkosipulit istutettua maahan. Nyt kuitenkin unohdin katsoa kuukalenterista suotuisan ajankohdan. Kesällä nähdään, miten kuun kumotus oli.
Valkosipulin kynnet suorissa riveissä
Oregano sai jäädä maahan talvehtimaan samoin persilja kokeeksi. Rosmariinin kaivoin maasta ja vein ruukussa mökin sisälle odottamaan uutta kesää. Sepä innostui vielä kasvamaan. Minulle on tullut tavaksi laittaa rosmariinin oksa ensimäisenä pannulle, kun paistan jotain. Ensinnäkin se antaa makua ja kun se alkaa tiristä öljyssä, niin silloin öljy on sopivan kuumaa. Ja rosmariinihan lupaa pitkää ikää, joten sitä ei ole koskaan liikaa.
Pari pelakuuta nauttii vielä auringosta rosmariinirungon kanssa, loput ovat jo talvehtimassa
Seuraavaksi oli aika miettiä perennat, leikata vai ei. Nehän säilyvät kuulemma paremmin talventörröttäjinä. Keväällä on kuitenkin niin paljon hommaa, että itseäni helpottaakseni leikkasin mm. kaikki kellastuneet kuunliljan lehdet pois. Siten paljastui penkissä piilossa olleet rikkaruohot, jotka oli helppo kaivaa märästä maasta juurinen. Ne suorastaan lensivät kottikkärryyn. Yleensä muutenkin pyrin kitkemishommat tekemään sateen jälkeen (enkä muista katsoa sitä kuuta😕).
Vielä jäi pihaan ihasteltavaksi kukkia. Krassit olivat täydessä kukassaan ja Komeamatara alkoi olla syysloistossaan.
Jalokärhö on kukkansa kukkinut ja odottaa syysleikkausta krassien jälkeen.
Lapsityövoimaa olen käyttänyt aitapensaina olevien pallohortensioitten leikkaamisessa ja poiskuljettamisessa. Nyt oli ihanan tyttärentyttäreni vuoro. Vaikka ne leikataan joka vuosi matalaksi, niin ei kasvu eikä kukinta häiriinny.
Harmi, kun tässä lajissa ei ole kaunista syysväriä
Seuraava tehtävä olikin mökin ja pihan talvikuntoon varustaminen. Niitä miesten juttuja💪. Boileri tyhjäksi, vesiputkien tyhjennys, suihkun sekoittaja irti, puutarhaletkut sisälle, hanat irti, leikkurin huolto, maalit yms lämpimään samoin painepesuri ja mitä kaikkea muuta😊 Ja kaupunkiin muutto.
Aurinkoista syksyn jatkoa, ensi kerralla hieman siemenistä, marjoista, kuivattamisesta yms.
Lokakuussa on onneksi ollut muutamia kuivempia päiviä, joten ne piti heti käyttää hyväksi. Pääsin aloittamaan syystyöt pihassa ja kasvimaalla. Ensimmäiseksi keräsin kuitenkin viimeisiä kehäkukkia kultapallojen kanssa maljakkoon, että sain tähän hieman kauniimman kuvan aluksi.
Vanhemmat lehti -ja kasvikompostit käänsin ympäri ja perustin uusille pohjat. Siinä riittikin hartiavoimin työtä ja kärräämistä
Ei niin kaunis kuva pellolta
Kasvulavat ammottivat sadosta tyhjyyttään, joten oli aika kääntää mullat. Jo maatuneista lehtikomposteista toin valmiiksi uutta multaa vanhojen päälle. Kasvihuoneen mullat päätyivät pensaitten juurelle ja kukkapenkkeihin valmiin huussikompostin sekaan.
Aikamoinen aivotyö vuosittain on uusien kasvupaikkojen suunnittelu kiertoviljelyn ohjeita noudattaen. Vaikka kuinka piirrän karttoja ja merkitsen uudet paikat, on se jotenkin rasittavaa, vaikka ei pitäisi. Uuden suunnitelman mukaan ripottelin kalkit valmiiksi. Siten sain jo talvivalkosipulit istutettua maahan. Nyt kuitenkin unohdin katsoa kuukalenterista suotuisan ajankohdan. Kesällä nähdään, miten kuun kumotus oli.
Valkosipulin kynnet suorissa riveissä
Oregano sai jäädä maahan talvehtimaan samoin persilja kokeeksi. Rosmariinin kaivoin maasta ja vein ruukussa mökin sisälle odottamaan uutta kesää. Sepä innostui vielä kasvamaan. Minulle on tullut tavaksi laittaa rosmariinin oksa ensimäisenä pannulle, kun paistan jotain. Ensinnäkin se antaa makua ja kun se alkaa tiristä öljyssä, niin silloin öljy on sopivan kuumaa. Ja rosmariinihan lupaa pitkää ikää, joten sitä ei ole koskaan liikaa.
Pari pelakuuta nauttii vielä auringosta rosmariinirungon kanssa, loput ovat jo talvehtimassa
Seuraavaksi oli aika miettiä perennat, leikata vai ei. Nehän säilyvät kuulemma paremmin talventörröttäjinä. Keväällä on kuitenkin niin paljon hommaa, että itseäni helpottaakseni leikkasin mm. kaikki kellastuneet kuunliljan lehdet pois. Siten paljastui penkissä piilossa olleet rikkaruohot, jotka oli helppo kaivaa märästä maasta juurinen. Ne suorastaan lensivät kottikkärryyn. Yleensä muutenkin pyrin kitkemishommat tekemään sateen jälkeen (enkä muista katsoa sitä kuuta😕).
Vielä jäi pihaan ihasteltavaksi kukkia. Krassit olivat täydessä kukassaan ja Komeamatara alkoi olla syysloistossaan.
Jalokärhö on kukkansa kukkinut ja odottaa syysleikkausta krassien jälkeen.
Lapsityövoimaa olen käyttänyt aitapensaina olevien pallohortensioitten leikkaamisessa ja poiskuljettamisessa. Nyt oli ihanan tyttärentyttäreni vuoro. Vaikka ne leikataan joka vuosi matalaksi, niin ei kasvu eikä kukinta häiriinny.
Harmi, kun tässä lajissa ei ole kaunista syysväriä
Seuraava tehtävä olikin mökin ja pihan talvikuntoon varustaminen. Niitä miesten juttuja💪. Boileri tyhjäksi, vesiputkien tyhjennys, suihkun sekoittaja irti, puutarhaletkut sisälle, hanat irti, leikkurin huolto, maalit yms lämpimään samoin painepesuri ja mitä kaikkea muuta😊 Ja kaupunkiin muutto.
Aurinkoista syksyn jatkoa, ensi kerralla hieman siemenistä, marjoista, kuivattamisesta yms.
Kommentit
Lähetä kommentti