Loppukesän heipat Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle. Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin. Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy. Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni. Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sado
Punarinta asustelee puutarhamökkini pihamaalla. Yleensä se tulee aamulla vastaan, kun menen ulos. Päivisin se ilmoittelee itsestään lähipuissa ja välillä seuraten parinkin metrin päästä touhujani. Joskus jopa lennähtää kylkeäni pitkin, kun pysähdyn Tämän veijarin kanssa touhuilen puolen vuoden ajan mökillä kesäisin.