Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kumma, kuuma kesä

Loppukesän heipat Syyskuuta viedään kovalla vauhdilla ja puutarhassa kesä siirtyy sadonkorjuun myötä syksyn puolelle. Puutarhan vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. Isoja vadelmia kerätään ja syödään pävittäin kourakaupalla vielä syyskuussakin. Punarinta on yksi viimeisimpiä lintuja, joka pihassa tepastelee. Sen toisen lajin määrä onkin suurenevaa sorttia sitä mukaan, kuin Marja-aroniat saavat lisää mehukkuutta. Ulko-oven auetessa Mustarastaat kipittävät puista pensaisiin piiloon vaanimaan uutta tilaisuutta. Marjat olisivat parhaimmillaan pienen pakkkasen jälkeen, mutta ei arvaa jäädä odotelemaan, muuten joutuu nuolemaan näppejään lintujen jälkeen. Viime vuonna marjoja tuli ämpärikaupalla, saas nähdä, kuinka nyt käy. Puutarhan satoa ajatellen olen hämmästynyt, ihastunut ja ihmeissäni. Villiyrteistä sain kerättyä eniten oman pihan Vuohenputkea ja jonkun verran Nokkosta pellolta. Näistä kuivasin viherjauhetta jugurtin sekaan. Kasvimaan yrttejä olen kuivanut kesän mittaan sado

Täydellinen kesäaamu

Hei Nyt oli tartuttava toimeen ja laitettava itsellekin muistiin täydellisen kesäisen sunnuntai- aamun tunnelmia. Ensin kunnollinen aamiainen, mm. munakkaaseen upotettuna tomaatin (vielä kaupan) siivuja, päällä kasvihuoneesta juuri haettuja basilikan lehtiä. Kasvimaalta tuoretta salaattia juustoleivän päällä. Kahvittelu nautittuna, kuten yleensä paviljongin siimeksessä, kun auringossa aamusta on jo liian kuuma. Taustaäänenä kärpästen surina jossain, ei häiritsevästi. Kesän ääniin kuuluu myös järveltä kaikuvat joutsenten toitotukset, joihin yhtyy mustarastaan loputon jokeltelu lähipuussa.  Että se jaksaa laulella varhaisesta keväästä lähtien, lienee toinen pesintä menossa. Aamiaisen lomassa lehden lukua kiireettömästi (arkena ei malta kuin silmäillä). Hoidossa oleva Alli- koirakin viettää rauhallista sunnuntaiaamua tutkien vain verkkaisesti yön jälkeisiä tuoksuja. Pihan äänekkäät tintin poikaset ovat lähteneet, samoin ensimmäiset kesälomalaiset, joten pihapiiri on tuiki hiljainen.

Toukokuun tohinoita

Heippa Se otus, joka varmasti on käynyt jyrsimässä talvella luumupuitani ja pensasaitaa, vaanii tuolla metsikön reunassa. Odottaa tietty, koska lehtikaalit ovat nautittavissa. Ennen ei rusakoista ole ollut vaivaa, mitä nyt joskus krookukset ovat hävinneet, mutta hän taisi jäädä odottelemaan satoa. Tämä yksilö on kooltaan kuin kengurun poikanen. Peurat pellolla ovat hauskoja. Jos satutaan katsekontaktiin, niin jäämme vain tuijottamaan toisiamme. Syksyllä istuttamani uusi tulppaanilajike, Candy Prince, on noussut upeasti. Muutenkin pihassa alkaa olla sipulikukkien paras kukoistus meneillään.  Vanhemmat tulppaanit ovat kuitenkin hieman myöhässä. Luulin, että sinililjat ovat hävinneet, mutta kausi onkin vasta alussa.                                                    

Harrasteviljelijän kevättä

Noin kuukauden myöhässä ovat kaikki kevättyöt. Sipulikukatkin ovat vasta yksittäisiä ryppäitä, eivätkä mitään kukkameriä. Samoin kuukauden myöhässä oli maalle muuttommekin, kun vesiä ei saatu kytkettyä pakkasten takia. Linnut näyttävät ottavan takaisin myöhästyneen ajan. Liitelyt pihassa ja kilpailu pöntöistä on kuumimmillaan. Aamuyön konsertit eivät ole vielä alkaneet kylmien öiden takia. Punarinta- ystäväni on jälleen palannut pihapiiriin. Nyt on tullut kaksi urosta kilpailemaan yhden naaraan suosiosta. Ruokakompostin jäätyneet rippeet  ovat houkutelleet runsaasti mustarastaita pihaan aterioimaan. Kompostien pito palkitsi taas runsain mitoin. Suurin osa oli jo sulanut, kun siirsin niitä pellolle uusien tieltä ja pellolta taas entisiä hyötykäyttöön. Ruunsaasti näkyi matoja, mikä on hyvä merkki. Huussikomposti saa tekeytyä aina kolme vuotta, jonka jälkeen se päätyy hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurelle. Keväästä heinäkuun alkuun tarvitaan sen sisältämää typpeä. Nyt kuitenki

Löytöretki kevääseen

Heippa Voi sitä sirkutuksen määrää, mikä luonnossa on aurinkoisella ilmalla. Tintit ovat jo varanneet pesäpönttöjä, mutta eivät vielä tottuneet pihassa liikkuviin ihmisiin. Tulevat kuitenkin ajan mittaan tutummiksi, kunhan päästään muuttamaan maalle. Yleensä on muutettu huhtikuun alussa, mutta oiskohan tänä vuonna vielä Vappunakaan routa niin sulanut, että sadaan vedet käyttöön. Lumikasoja on niin paljon pihassa, että sipulikukkia saa vielä odotella pitkään, jos ei tule kunnon sateita.                                           Täytyi oikein hakemalla tarkastella, miten yleensä kasvit ovat selvinneet. Löytyihän sieltä esim. maassa talvehtivia amppelimansikoita ja oregano. Minttu nostaa päätään, samoin unikko toisin paikoin. Amppelimansikoita talvilevossa Oregano Mintun alkuja Jättiunikkoja Käytän takasta ja grillistä kerätyt tuhkat hyväksi levittämällä ne lumihankien päälle lannoittamaan (kalkin tilalla) nurmikkoa ja samalla nopeutuu lumen sulaminen. H

Huh pakkasia

Heipparallaa, tuli talvihallaa... Kuurapartoja on nykyisin ollut liikkeellä hiihtolomalaistenkin joukossa. Ensin meinasi flunssakausi topata lomalaisten tulon kokonaan. Osa tuli puolesta viikosta ja viimeinenkin pääsi pitkäksi viikonlopuksi, kun lopulla serkkujoukolla alkoi oma loma. Näin oli koko joukko kasassa.                                                     Hiihto jäi pakkasten takia pariin kertaan, mutta aurinko hyvitti kylmiä ilmoja. Kaikki vehkeet pitää kuitenkin olla varalta mukana. Luistelu ja jääkiekko ei onnistunut ollenkaan. Alli- koira kuitenkin nautti pienistäkin ulkoilulenkeistä, joita tarkeni tehdä ennen kuin tassut alkoivat palella.                                                                   Lumikylpyjä Alli ei rakasta takkiaan, vaikka nätti tyttö onkin                                       Innostuin syksyllä kaupunkiin muuton jälkeen hankkimaan kotiini viherkasveja, joita aiemmin on edustanut vain anopinkieli. V

Talvella maistuvat vahvat maut

Hei vaan Edellisellä kerralla kirjoitin mm. joululahjoista. Niistä vielä täytyy mainita ihana Ella Kanninen. Kuinkahan mies sattuukin aina antamaan kirjan, jota olen hartaasti toivonut. Minulla on ennestään kirja "Ellan Toscana". Lainasin kirjastosta uudemman "Ella kotona Italiassa". Luin muutaman sivun ja päätin, että tämä on saatava itselle. Ja siten kirjoitus Joulupukille.                              "Ella vieraillee ystäviensä  luona eri puolilla Italiaa ja saa nauttia mitä ihanimmista aterioista ja herkullisista tarinoista" (lainaus kirjan takakannesta). Ruuat eivät kuitenkaan ole monimutkaisia ja yleensä varsin arkisiakin, kuten esimerkiksi yksinkertainen Kikhernekeitto. Kuulostaa tavalliselta ja reseptejähän on siellä sun täällä.  Tässä tapauksessa, kun keitto on vain yksi osa lounaasta, joka tarinoidaan ja tarjoillaan ystävän luomutilalla Marchen alueella, siihen tulee eri saundi😍                           Minulla on tapana ostaa i