Mainiota marraskuuta🎃🌝 Mainiota siksi, että pikkutalven jälkeen tuli vielä lämpimät, aurinkoiset ilmat, joita olisi voinut olla koko syksyn. Onkohan joka puolella Suomea ollut viime aikoina yhtä ihania ulkoilusäitä kuin täällä Pirkanmaalla. Toivottavasti töissä olevatkin ovat  ehtineet niistä nauttia. Aurinkoiset, lämpimät päivät saavat hihat heilumaan, että kaikki olisi valmista talven tulla. Lapsenlapsetkin saan onneksi joskus mukaan. Siinä sivussa tulee heille käytännön oppia ja mummolta säästyy monta aikaa ja askelta muihin hommiin.                                                                           Jilla, 13v, ahertaa hortensian leikkuussa  Askartelumateriaalit pitää kerätä luonnosta ajoissa. Humalat otettiin alas ja varsista kieputtelin kranssien pohjia. Hyvin uudet versot ehtivät silti kesäisin riehaantua.  Metsässä kulkeminen on vielä helppoa, ja hyvää  vaihtelua kaupunkielämään, kun on tottunut olemaan päivät ulkoilmassa.                           

Aurinkoista lokakuuta🌞 Lokakuussa on onneksi ollut  muutamia kuivempia päiviä, joten ne piti heti käyttää hyväksi. Pääsin aloittamaan syystyöt pihassa ja kasvimaalla. Ensimmäiseksi keräsin kuitenkin viimeisiä kehäkukkia kultapallojen kanssa maljakkoon, että sain tähän hieman kauniimman kuvan aluksi. Vanhemmat lehti -ja kasvikompostit käänsin ympäri ja perustin uusille pohjat. Siinä riittikin hartiavoimin työtä ja kärräämistä                                                      Ei niin  kaunis kuva pellolta Kasvulavat ammottivat sadosta tyhjyyttään, joten oli aika kääntää mullat. Jo maatuneista lehtikomposteista toin valmiiksi uutta multaa vanhojen päälle. Kasvihuoneen mullat päätyivät pensaitten juurelle ja kukkapenkkeihin valmiin huussikompostin sekaan.  Aikamoinen aivotyö vuosittain on uusien kasvupaikkojen suunnittelu kiertoviljelyn ohjeita noudattaen. Vaikka kuinka piirrän karttoja ja merkitsen uudet paikat, on se jotenkin rasittavaa, vaikka ei pitäisi. Uuden suunnite

Heippa Näinä päivinä kasvimaalla ei ole tapahunut juuri mitään. Luonto on ikään kuin pysähtynyt odottamaan. Kuitenkin ne pakkasyöt ovat tulossa, joten on aika kerätä viimeiset sadon rippeet. Vielä löytyy muutama nyrhitty lehtikaalin varsi, jotka kyllä kestävät. Mangoldista löytyi suuria lehtiä, jotka keräsin erikseen kääryleitä varten ja loput päätyivät pakkaseen ryöpättyinä ja silputtuina. Viimeiset mangoldit Viimeiset lehtikaalit saavat vielä jäädä Mangoldikääryleet menossa uuniin  Varsin hauska kasvi on Parsasalaatti. Siitä syödään heti alkukesästä lähtien pitkän mallisia lehtiä salaatissa tai leivän päällä. Sitten kun lehdet on syöty, annetaan varren jatkaa kasvuaan ja paksuuntumista. Näitä oli vielä pari jäljellä, joten nostin nekin pois. Varren sisus on tosi mehevä, joten se ei kestä pakkasta. Varsi kuoritaan ja paloitellaan joko suoraan pannulle tai keitettäväksi kattilaan. Maku tuo vaihtelua kasvisseoksiin. Helppo ja runsassatoinen. Parsasalaatin varre

Heippa Loppukesästä, sadon kypsymistä odotellessani, innostuin betoniaskartelusta. Nyt teokset ovat tyhjennetyssä kasvihuoneessa loppukuivumassa. Osa saa ehkä vielä maalisuihkut päällensä. Vaikea päättää, maalatako vai ei. Betonijauhetta keräsin alkuun ystävällisen naapurin rakennustyömaalta. Ensimmäiset raparperi-laatat tein S100: sta ja hyvin ovat kestäneet, samoin rättiruukut.  Seuraavaksi käytin hänen S60: n loput satasen jatkoksi. Sekalaisuus ei haitannut muottilaatoissa, jotka tein oikeaoppisesti noin 5cm paksuksi. Mummoni 💖, jonka syntymästä on 120  vuotta, oli ahkera virkkaamaan. Hänen töissä langat ovat jo niin haurastunut, etteivät kestä paikkausta. Niinpä ehjistä kohdista valoin paloja betonituikuiksi. Nyt kestävät omille lapsillenikin vielä perinnöksi😊 Tänään sain viimeiset sementtijauhot sekoitettua ja korjasin työmaani odottamaan ensi kevättä. Sopivasti loppuivat myös sopivat rätit/pyyhkeet, joista olen tehnyt ruukkuja, vaaseja, vateja. Myönnän, että uhrasin yhd